Biologia -solu ja perinnöllisyys

1. Eliöiden solut muistuttavat toisiaan

Solut, jotka ovat rakenteeltaan ja tehtävältään samanlaiset muodostavat eläimillä kudoksia ja kasveilla solukoita. Eläinten kudostyypit ovat pinta- eli epiteelikudos, lihaskudos, tukikudos ja hermokudos. Pintakudos peittää kehon ulko- ja sisäpintoja ja muodostaa kaikki rauhaset. Lihaskudos koostuu lukuisista supistumiskykyisistä proteiineista. Hermokudos muodotuu neuroneista, joissa on monia tuojahaarakkeita, solukeskus ja aksoni. Tukikudos jakautuu alatyyppeihin, jotka ovat sidekudos, rustokudos, luukudos, rasvakudos ja veri.

Kasvien solukkotyypit ovat kasvusolukko, perus- eli tylppysolukko, pinta- eli rajoitussolukko, johtosolukko, tukisolukko ja erityissolukot. Putkilokasvien tyypilliset solukkotyypit ovat kasvusolukko, perussolukko ja johtosolukko. Niistä rakentuvat juuri, varsi ja lehdet.

Soluja tutkitaan mikroskoopeilla, koska ne ovat liian pieniä silmillänähtäviksi. Mikroskooppien keksiminen oli siis solujen löytymisen edellytys. Soluja voidaan nähdä valomikroskoopilla, mutta sisärakenteen näkee elektronimikroskoopilla. Vuonna 1665 Robert Hooke tutki mikroskoopillaan korkkitammen kuoren viipaleita ja näki niissä pieniä lokeroita, joita hän kutsui soluiksi. 1800- luvulta solu on ollut tunnettu eliöiden perusyksikkönä. Kehitettiin soluteoria, jonka mukaan solu on eliöiden pienin elävä yksikkö, eliöt koostuvat yhdestä tai useammasta solusta ja että kaikki solut syntyvät jakautumalla toisista soluista.

Solun pieneen kokoon on monia syitä. Sen aineiden vaihto ympäristön kanssa tapahtuu nopeasti ja sen sisällä aineiden kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Solun pieni koko ja eliön muodostuminen lukuisista yksiköistä on edullista, koska sillon yhden solun tuhoutuminen ei ole tuhoisaa eliölle.

Solujen ikä vaihtelee. Ne saattavat elää vuorokaudesta yli sataan vuoteen mm. hermosolu voi elää yli 100 vuotta.

                   Mikroskooppi                           Hermosolu